Makaan vedessä vain kelluen, kuunnellen veden loisketta ja rannan ääniä. Yöttömät yöt, kesäyön rikkumaton hiljaisuus ja tyyni järvenpinta kietovat syleilyynsä. Erään uimareissun aikana havahduin rannan koivussa lempeään elämään: katseeni osui oksassa nököttävään räkättirastaiden pesään. Hetkeä myöhemmin pieni sammakko loikki kaikessa rauhassa tien yli. Sateen jälkeinen luonto tuntui vetävän henkeä – ja niin vedin minäkin. Kesäkuu oli melkoista aherrusta. Kun näyttely oli pystytetty ja illalla haahuilin veden äärellä. Siinä hetkessä tajusin, miten valtava voima on pysähtymisellä ja sillä, että todella näkee ympärilleen. Tämä kesäinen havahtuminen toi mieleeni kirjan kesän alusta. Kirjastossa, uutuuksien pöydällä  Minna Martinin Luonnon hengitys – Kehollinen matka vuodenkiertoon, veti minua puoleensa.                                            Kesäkuun keskellä en ehtin...

Keskikesän aurinkojuhla – Litha on jälleen käsillä. Tähän vuoden valoisimpaan hetkeen kietoutuu myös perinteinen juhannus. Lithan aikaan verho näkyvän ja näkymättömän maailman välillä on ohut kuin hämähäkinseitti. Luonto on pukeutunut kaikkein kauneimpaan asuunsa, ja nyt on täydellinen hetki pysähtyä ja antaa kesäöiden taian viedä mukanaan. Tänä vuonna keskikesän juhlaani kuuluivat kukkaset. Sidoin kesäkuun alussa spiraalikimpun ja itse juhannukseen kuului seppeleen punominen. Kukat kantavat mukanaan mukanaan auringon voimaa, kasvua ja iloa. Se muistuttaa meitä elämän syklistä ja yltäkylläisyydestä. Kun ilta alkaa hämärtää, pihan perällä pieni kasvihuone hehkuu pehmeää valoa ja kuistille sytytetty lyhty kutsuu hyviä henkiä luokseen ja pitää varjot loitolla. Puutarhan upeat pionit avasivat suuret kukkansa juhannuksena ja levittävät nyt hämärtyvään iltaan huumaavaa tuoksuaan. Pihapihlajan oksilla värilasilyhdyissä tuikehtii kesäöiden hiljaisuuden taika.  Mustuneiden hirsien...

Uniryhmässämme tutustuin ensimmäistä kertaa Social Dreaming -menetelmään, joka avasi minulle taas  uudenlaisen näkökulman unien lähestymiseen. Kun perinteisessä uniryhmätyöskentelyssä etenemisen ja jaetun unen käsittelyn kaava on tiukemmin kehystetty, Social Dreaming -menetelmä avaakin ryhmälle vapaan assosioinnin tilan: ryhmäläiset voivat kertoa, mitä ajatuksia tai omia unia kuultu uni heissä herättää. Näin unet alkavat kietoutua toisiinsa muodostaen laajemman, yhteisen tarinan. Social Dreaming -työskentelyssä joku ryhmäläisistä jakaa unen tai sen pätkän, jonka hän muistaa. Kuka tahansa ryhmästä voi jatkaa välittömästi kertomalla toisen unen tai assosiaation, jonka äskeinen puheenvuoro nosti mieleen. Esiin voi tuoda ajatuksia, muistoja tai kulttuurisia viittauksia – vaikkapa katkelmia kirjoista. Näin unet alkavat ikään kuin keskustella keskenään. Ensimmäisen työskentelyvaiheen jälkeen seuraa keskusteluosuus. Tässä vaiheessa ryhmä palaa tavanomaiseen vuorovaikutukseen ja alkaa yhde...

Osallistuin tovi sitten luennolle, jonka aiheena oli luovuus ja uudet aivotutkimukset. Luennolla käsiteltiin muun muassa Julia Cameronin luomia työkaluja luovuuden ylläpitämiseen. Omistan itsekin Cameronin kirjan ja nuo metodit ovat olleet minulla aika ajoin ahkerassakin käytössä. Luento tarjosi ahaa-elämyksiä. Aamusivut ja taiteilijatreffit palasivat oitis mieleen ja aamut alkavatkin heti heti kynä kädessä. Paluu luovuuden kaivon täyttämiseen onkin nyt edessä, kun kesä tuo mukanaan omaan taiteelliseen ja täysipäiväiseen yritystoimintaan keskittymisen, opetustöiden jäädessä kesätauolle. Nykyinen aivotutkimus vahvistaa, sen minkä jo tiedämmekin: puhelin ja jatkuva dopamiinin kalastelu somesta saa aikaan sen, että aivot lamaantuvat niitä osin, missä luovat oivallukset syntyvät, uusille ideoille jää yksinkertaisesti tilaa. Luennon jälkeen tunsin vahvan kutsun laittaa some kiinni ja palata luovuutta herättelevien työkalujen äärelle. Luennolta saamani ymmärryksen siivittämänä olen ottan...

Toukokuu on suorastaan karannut käsistä, niin kiivaalla tahdilla kevättalvi on taittunut räjähtävän kasvun vehreydeksi. Tämä voimakas siirtymä kuvastaa myös sitä, mitä itsessäni parhaillaan tapahtuu: tarve raivata tilaa uudelle ja luoda.  Kuten luonto valmistelee kesää, olen itsekin antanut tilaa kasvulle. Visual Designer - opinnot ovat olleet jo tovin hyvässä vauhdissa ja maailma näyttäytyy taas uudesta näkökulmasta – täynnä uusia mahdollisuuksia, joista punoa verkkoa. Toukokuun muistuttaakin, että kasvu tapahtuu silloin, kun olosuhteet ovat oikeat. Olen valmistellut maaperää jollekin uudelle ja merkitykselliselle. En vielä tiedä tarkalleen, mihin muotoon tuleva kesä kukoistuksensa pukee, mutta suunta on selvä: kohti uusia oppimisen askeleita. Samalla kun raivaan tilaa uudelle, en vain odota muutosta, vaan luon sitä itse.  Talven hitaus ja pimeys on karisteltu lopullisesti pois, ja kevään valo sekä lämpö saavat mielen virkeäksi. Tämä kasvu ja valo liittyy myös yhteen porttipä...

Olen tehnyt pitkään kuvataiteilijana Paint & Wine -iltoja, jotka ovat olleet suosittuja. Iltoja ohjatessani olen saanut kokea, kuinka aikuinen uskaltaa tarttua väripalettiin ja heittäytyä villiksi kun odotukset, että lopputuloksen tulisi olla jotain ikuista ja merkityksellistä poistuvat - on lupa epäonnistua ja tutkia miten maali kankaalla luo muotoja. Ajattelin, että olisi ihana soveltaa tätä samaa heittäytymistä voimauttavan kirjoittamisen ja elämystuokion äärelle. Siksi syntyi Coffee & Diary – kahvia ja päiväkirjaa -hetki . Idea on sama kuin suosituissa maalausilloissa, mutta pensselit vaihtuvat kyniin. Tarjolla on suolaista ja makeaa hyvää, höyryävää kahvia ja teetä – kenties jossain vaiheessa valloitetaan näillä illoilla myös tunnelmallisia kahviloita. Jokainen osallistuja saa hetken aluksi parikymmensivuisen, käsin sidotun kirjasen. Haluan, että kirjoittaminen on elämyksellinen, fyysinen hetki, joka tapahtuu nimenomaan käsin. Kun kynä kulkee oman pienen kirjan sivuilla an...

  Kevätpäiväntasaus on hetki, jolloin päivä ja yö ovat yhtä pitkät. Valo ja pimeys ovat hetken täydellisessä tasapainossa. Se on pysähtymisen paikka – luonnon hengenveto ennen kevään todellista puhkeamista. Monissa vanhoissa perinteissä kevätpäiväntasaus on nähty uuden alun aikana. Talven raskaus alkaa väistyä, maa herää, ja valo voittaa vähitellen pimeyden. Samalla se muistuttaa myös miten elämä kulkee rytmissä – hiljaisuudesta kasvuun, levosta toimintaan. Kevätpäiväntasaus kutsuu katsomaan sekä ulos että sisään. Mitä vanhaa voi päästää pois? Mitä uutta haluaa kasvattaa? Se on muistutus siitä, että tasapaino ei ole pysyvä tila vaan jatkuvaa liikettä. Tänä vuonna juhlin Ostaraa ystävän kanssa Tammelassa, tutuksi tulleessa kansallispuistomaisemassa. Ennen nuotiopaikalle siirtymistä poikkesimme kuitenkin toisessa paikassa, jonka ystäväni oli löytänyt. Hän oli käynyt siellä aiemmin ja halusi näyttää sen minulle.  Metsä seisoi lähes liikkumattomana, ja se oli illan hämärässä hilja...

Kevät tuo mukanaan muutoksen. Sen huomaa ensin valossa, joka viipyy pidempään iltaisin, ja sitten maassa, joka alkaa hiljalleen vapautua talven otteesta. purot alkavat solista ja linnut aloittavat laulunsa. Kohta on hetki, jolloin puut ovat silmuilla. Luonto näyttää jälleen, miten elämä herää uudelleen. Mutta kevät muistuttaa myös, etteivät kaikki silmut puhkea. Luonnossa osa versoista kuivuu, osa jää odottamaan seuraavaa vuotta, osa katoaa ennen kuin ehtii kasvaa. Silti elämä jatkuu. Uutta syntyy, vaikka kaikki ei toteudu niin kuin ehkä odotamme. Se ei silti tarkoita, että mikään ei kasvaisi. Usein jokin muu, ehkä vielä näkymätön, alkaa hiljalleen vahvistua. Kevät onkin hyvää aikaa pysähtyä kuuntelemaan, mitä sisimmässä tapahtuu. Kevät ei pakota muuttumaan nopeasti. Se näyttää, että muutos tapahtuu vähitellen.  Ehkä tärkeintä on luottaa siihen, että se mikä on tarkoitettu kasvamaan, löytää aikansa. 

  Kuva: Tuulia Talventytär / Marras Akat 2025  Menneellä viikolla minua haastateltiin itkuvirsistä. Keskustelimme yleisellä tasolla niistä – perinteestä, merkityksestä ja siitä, miten minä olen löytänyt tieni niiden pariin. On hyvä välillä sanoittaa omaa polkuaan ääneen.  Itkuvirret tulivat elämääni hiljaisena kutsuna. Ensin olin kuullut niitä 2000-luvun alussa ja kauhistunut vahvaa tunneilmaisua. Unohtanutkin ne – kunnes vuonna 2017 rantauduin niiden äärelle terapeuttisen näkökulman ja laulun siivittämänä. Tuohon aikaan aloin kääntyä pois perinteisestä laulamisesta ja klassisesta laulusta kohti syvempää matkaa omaan ääneeni. Olin pitkään kouluttanut ääntäni teknisesti, hionut sävyjä, etsinyt puhtautta ja hallintaa. Olin oppinut, miten ääntä käytetään oikein. Mutta en oikein löytänyt paikkaani. Koin riittämättömyyttä.  Vaikka tein kaiken niin kuin piti, sisälläni oli tunne, etten silti ollut tarpeeksi. Että minun pitäisi olla vielä taitavampi, vielä varmempi, vielä h...

                                                 Lumi lepää maassa vielä kuin pehmeä hengitys, ja valo viipyy hetken kauemmin ennen kuin hämärä kietoo päivän syliinsä. Ilmassa on hienoinen muutos - ei ole vielä kevät, mutta lupaus siitä. Tämä talvi on ollut hiljaisuuden talvi. Syvä ja kuunteleva. Sellainen, joka ei pakota, vaan kutsuu pysähtymään. Olen huomannut, että kun ulkoinen maailma hidastuu, myös sisäinen maailma alkaa puhua selkeämmin. Ajatukset eivät enää kilpaile turhasta huomiosta, vaan asettuvat kuin linnut oksille: yksi kerrallaan. Niitä ei tarvitse ajaa pois eikä houkutella esiin. Riittää, että pysähdyn ja kuuntelen. Aamupäivisin kokoonnumme voimauttavan kirjoittamisen ryhmässä. Minulle hitaat aamut ovat välttämättömiä. Siksi kirjoittaminen on loistava tapa aloittaa työpäivä. Se ei vaadi suorittamista, vaan läsnäoloa. Kun kynä liikkuu paperilla, talv...

                                               Tammikuun pakkaset alkavat taittua ja helmikuun ensimmäiset päivät koittavat. Elämme hetkeä talven ja kevään taitteessa – elämä alkaa sykkiä maan sisällä, vaikka lumi peittää vielä kaiken pinnalta. Akka on levännyt talviuntaan, mutta nyt talven hiljaisuus on tehnyt tehtävänsä: mieli on puhdistunut, sydän keventynyt, ja sisäinen tuli alkaa hiljalleen syttyä uudelleen. On aika tunnustella luonnon ensimmäisiä viestejä ja antaa energian virrata vapaasti – niin kehoon kuin mieleenkin. Kevään ensi säteet kantavat mukanaan lupauksen uudesta alusta. Akka tietää, että vaikka talvi vielä hiipii nurkissa, sisällä kytee lämpö, joka riittää sytyttämään uuden vuoden toiveet ja unelmat. Malttamattomuus on jo vallannut mielen.                   Silti tämä on hetki pysähtyä ja tunnustella. He...

                                                              Vuoden vaihteen jälkeen arki on puksuttanut uudella energialla eteenpäin.  Vaikka nyt on sydäntalven aika, siemeniä on kylvetty lumen alle ja hetken ne vielä odottavat itämistään uudeksi  kasvuksi. Joulutauolta palaavat Voimauttavan kirjoittamisen ryhmät saivat pohdittavakseen minkä kynnyksellä kukin tässä hetkessä on.   Tammikuu on ollut itse kullekkin  hiljaista ja vielä hidassyntyistä tahtia ennen uuden kasvun puhkeamista, jolloin huomaa kaipaavansa lämpöä, valoa kasvaakseen -  aikaa ja tilaa ajatusten kypsymiselle.   Olen erityisesti nauttinut valon paluusta ja talven kauneudesta. Valo ja h iljaiset hetket luonnossa tuntuvat antavan inspiraatiota, rauhaa ja mahdollisuuden kuunnella omaa sisäistä ääntään. Samalla tavalla kuin siemenet i...

  Akkojen vuosi alkoi pusikosta. Jo tieltä maisemia katsellessa tämän Akan suupielistä kuola valui, mutta Saaren kansanpuistossa vasta se olikin kokemusta, kuljimme ystävän kanssa kuin satumetsässä. Satavuotiset hirsitalot ja iäkkäät puut huokuivat historian tunnelmaa. Jää konsertoi vaikuttavalla vastaanotollaan. Muistan kuulleeni sen äänen viimeksi lapsena, Puulaveden jäätyessä. Tuolloin rannalla seisominen on pysäyttävä hetki – paras konsertti, jonka voi kuulla. Järven hauraalla jääpinnalla jääkukkien tanssi lumosi kauneudellaan. Rannan toisella puolella olin näkevinäni sipulikattoisen rakennuksen, joka toi satuun vivahduksen slaavilaista tunnelmaa. Rakennus kutsui tutkimaan itseään lähempää, mutta pysähdyin hetkeksi vain hengittämään talven kirpeää ilmaa, kuuntelemaan puiden havinaa ja uppoutumaan luonnon äänten konserttiin. Jonakin toisena hetkenä palaan paikkaan uudestaan. Vuoden ensimmäinen tuli syttyi räiskähdellen kasvavan kuun valossa. Sen lämpö liukui tikkuisten sormieni ...

  Talvipäivänseisaus on hetki, jolloin laskeudun vuodenkierron pimeimpään aikaan ja omaan sisäiseen maisemaani - talviuneeni. Tämä aika kutsuu pysähtymään, kuuntelemaan ja antamaan tilaa sille, mikä on hiljaista ja merkityksellistä. Viime viikot ovat kuljettaneet minua syvyyspsykologian äärelle monella tasolla: Itkuvirsikurssilla Rosenterapeuteille ja opiskelijoille. Kurssipaikan vinot, syviksi uurtuneet portaat ja narahtavat lattiat tuntuivat kantavan mukanaan sukupolvien muistoa – kuin ne olisivat jo itsessään johdattaneet laskeutumisen matkalle, jota olimme tekemässä.  Tätä polkua syvensi Nina Pyykkösen kurssi Jungin ekopsykologiasta. Ekopsykologia muistuttaa siitä, ettei ihmisen sisäinen maailma ole erillinen luonnosta. Psyyke ja ympäristö hengittävät samaa rytmiä, ja luontosuhteemme heijastuu suoraan siihen, miten voimme - yksilöinä ja yhteisöinä. Ekopsyologian äärelle pysähdyin vielä toistamiseenkin joulukuun puolessavälissä.             ...

Olen viime kuukausina pysähtynyt miettimään Ympäristökasvattajan opinnoissani, mitä kestävä kehitys tarkoittaa omassa työssäni yrittäjänä. Tarkastelin toimintaani syvemmällä tasolla, joten tein KETA-kartoituksen – eli kestävän kehityksen itsearvioinnin. KETA:n avulla kävin läpi yritykseni toimintaa ekologisesta, taloudellisesta ja sosiaalisesta näkökulmasta. Tavoitteena oli tunnistaa, missä asioissa toimin jo vastuullisesti ja mitä voisin vielä kehittää.  Ekologiset oivallukset Kartoitus vahvisti sen, että pienimuotoinen toiminta on itsessään melko ympäristöystävällistä. Jätteiden lajittelu ja kierrätys toimivat hyvin , ja paperin kulutus on vähentynyt digitalisaation myötä. Myös energiankäyttö on vähäistä. Tulevaisuudessa haluan kuitenkin kiinnittää enemmän huomiota hankintojen vastuullisuuteen – esimerkiksi siihen, mistä materiaalit tulevat ja kuka ne valmistaa. Taloudellinen tasapaino Taloudellinen kestävyys on pienyrittäjälle jatkuva oppimisen paikka. Pyrin suunnittelem...

 Akan Blogissa käsitellään mielen ja kehon hyvinvointiin liittyviä aiheita. Luontoyhteys, ja vanhat kansanperinteet vilahtelevat aiheissa. Akka valmistaa pajassaan luonnon rasvoista saippuaa ja salvaa, sekä kerää luonnon yrttejä ja rohtoja pataansa. Pajassa valmistetaan myös kynttilöitä ja suitsukkeita. Akka on kiinnostunut kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista, hän opiskelee kehohoitoja ja tekee tällä hetkellä Acchess Consciousness hoidoista Acchess Bars ja Kehoprosessit hoitoja, sekä on Reikihoitaja. www.akanpaja.net