Uniryhmässämme tutustuin ensimmäistä kertaa Social Dreaming -menetelmään, joka avasi minulle taas uudenlaisen näkökulman unien lähestymiseen. Kun perinteisessä uniryhmätyöskentelyssä etenemisen ja jaetun unen käsittelyn kaava on tiukemmin kehystetty, Social Dreaming -menetelmä avaakin ryhmälle vapaan assosioinnin tilan: ryhmäläiset voivat kertoa, mitä ajatuksia tai omia unia kuultu uni heissä herättää. Näin unet alkavat kietoutua toisiinsa muodostaen laajemman, yhteisen tarinan.
Social Dreaming -työskentelyssä joku ryhmäläisistä jakaa unen tai sen pätkän, jonka hän muistaa. Kuka tahansa ryhmästä voi jatkaa välittömästi kertomalla toisen unen tai assosiaation, jonka äskeinen puheenvuoro nosti mieleen. Esiin voi tuoda ajatuksia, muistoja tai kulttuurisia viittauksia – vaikkapa katkelmia kirjoista. Näin unet alkavat ikään kuin keskustella keskenään.
Ensimmäisen työskentelyvaiheen jälkeen seuraa keskusteluosuus. Tässä vaiheessa ryhmä palaa tavanomaiseen vuorovaikutukseen ja alkaa yhdessä tarkastella ensimmäisen vaiheen antia. Tavoitteena on tunnistaa toistuvia teemoja ja pyrkiä yhdistämään ne siihen, mitä laajemmassa yhteisössä, kulttuurissa tai elämässä juuri nyt on tekeillä.
Menetelmä toimii eräänlaisena kollektiivisena kaikukoppana tai alitajuisena aivoriihenä. Se ohittaa tietoisen mielen esteet ja tuo näkyväksi juuri niitä asioita, joille ei ehkä vielä ole selkeitä sanoja päivätietoisuuden tasolla.
Juuri kollektiivisen tilan tavoittaminen tekee menetelmästä aivan loistavan monenlaiseen luovaan työskentelyyn ja erityisen rikkaan välineen ympäristökasvatukseen. Uniryhmätyöskentelyä jo vuosia tehneenä olen havainnut sen olevan todella toimivaa myös luovassa ilmaisussa.
Kuvataiteessa ja ylipäätään luovassa työssä taiteilijan jakama teos, väri tai luonnos voi toimia sytykkeenä toiselle. Kun sisäinen kriitikko hiljenee, irrationaaliset muodot ja kollektiiviset tunnelmat voivat siirtyä kankaalle intuitiivisesti, muodostaen jaetun, visuaalisen ketjun. Unityöskentelyn assosiatiivinen logiikka ja jaetut teemat tarjoavat luovaan työskentelyyn uusia metaforia, joita puhtaasti looginen mieli ei tavoita.
Luontoyhteyden syventämisessä ja erityisesti ympäristökasvatuksessa Social Dreaming avaa kiehtovia ovia. Yhteisesti jaetuista luontosymboleista ja alitajuisista huolista voi syntyä jotain oikeasti arvokasta: siirtymä yksilön kantamasta ympäristöahdistuksesta jaettuun vastuuseen ja syvempään, alkukantaiseen empatiaan maapalloa kohtaan.
Social Dreaming ei ole vain unien jakamista. Se on kutsu nähdä, kuinka syvästi olemme kytköksissä toisiimme ja kaikkeen ympärillämme olevaan. Millainen maailma olisikaan, jos ottaisimme alitajuntamme öiset viestit ja luovuuden kautta virtaavan tiedostamattoman arjessamme vakavasti, ja antaisimme niille tilaa jokapäiväisessä elämässämme.
Kommentit
Lähetä kommentti