Uniryhmässämme tutustuin ensimmäistä kertaa Social Dreaming -menetelmään, joka avasi minulle taas  uudenlaisen näkökulman unien lähestymiseen. Kun perinteisessä uniryhmätyöskentelyssä etenemisen ja jaetun unen käsittelyn kaava on tiukemmin kehystetty, Social Dreaming -menetelmä avaakin ryhmälle vapaan assosioinnin tilan: ryhmäläiset voivat kertoa, mitä ajatuksia tai omia unia kuultu uni heissä herättää. Näin unet alkavat kietoutua toisiinsa muodostaen laajemman, yhteisen tarinan. Social Dreaming -työskentelyssä joku ryhmäläisistä jakaa unen tai sen pätkän, jonka hän muistaa. Kuka tahansa ryhmästä voi jatkaa välittömästi kertomalla toisen unen tai assosiaation, jonka äskeinen puheenvuoro nosti mieleen. Esiin voi tuoda ajatuksia, muistoja tai kulttuurisia viittauksia – vaikkapa katkelmia kirjoista. Näin unet alkavat ikään kuin keskustella keskenään. Ensimmäisen työskentelyvaiheen jälkeen seuraa keskusteluosuus. Tässä vaiheessa ryhmä palaa tavanomaiseen vuorovaikutukseen ja alkaa yhde...

Osallistuin tovi sitten luennolle, jonka aiheena oli luovuus ja uudet aivotutkimukset. Luennolla käsiteltiin muun muassa Julia Cameronin luomia työkaluja luovuuden ylläpitämiseen. Omistan itsekin Cameronin kirjan ja nuo metodit ovat olleet minulla aika ajoin ahkerassakin käytössä. Luento tarjosi ahaa-elämyksiä. Aamusivut ja taiteilijatreffit palasivat oitis mieleen ja aamut alkavatkin heti heti kynä kädessä. Paluu luovuuden kaivon täyttämiseen onkin nyt edessä, kun kesä tuo mukanaan omaan taiteelliseen ja täysipäiväiseen yritystoimintaan keskittymisen, opetustöiden jäädessä kesätauolle. Nykyinen aivotutkimus vahvistaa, sen minkä jo tiedämmekin: puhelin ja jatkuva dopamiinin kalastelu somesta saa aikaan sen, että aivot lamaantuvat niitä osin, missä luovat oivallukset syntyvät, uusille ideoille jää yksinkertaisesti tilaa. Luennon jälkeen tunsin vahvan kutsun laittaa some kiinni ja palata luovuutta herättelevien työkalujen äärelle. Luennolta saamani ymmärryksen siivittämänä olen ottan...

Toukokuu on suorastaan karannut käsistä, niin kiivaalla tahdilla kevättalvi on taittunut räjähtävän kasvun vehreydeksi. Tämä voimakas siirtymä kuvastaa myös sitä, mitä itsessäni parhaillaan tapahtuu: tarve raivata tilaa uudelle ja luoda.  Kuten luonto valmistelee kesää, olen itsekin antanut tilaa kasvulle. Visual Designer - opinnot ovat olleet jo tovin hyvässä vauhdissa ja maailma näyttäytyy taas uudesta näkökulmasta – täynnä uusia mahdollisuuksia, joista punoa verkkoa. Toukokuun muistuttaakin, että kasvu tapahtuu silloin, kun olosuhteet ovat oikeat. Olen valmistellut maaperää jollekin uudelle ja merkitykselliselle. En vielä tiedä tarkalleen, mihin muotoon tuleva kesä kukoistuksensa pukee, mutta suunta on selvä: kohti uusia oppimisen askeleita. Samalla kun raivaan tilaa uudelle, en vain odota muutosta, vaan luon sitä itse.  Talven hitaus ja pimeys on karisteltu lopullisesti pois, ja kevään valo sekä lämpö saavat mielen virkeäksi. Tämä kasvu ja valo liittyy myös yhteen porttipä...

Olen tehnyt pitkään kuvataiteilijana Paint & Wine -iltoja, jotka ovat olleet suosittuja. Iltoja ohjatessani olen saanut kokea, kuinka aikuinen uskaltaa tarttua väripalettiin ja heittäytyä villiksi kun odotukset, että lopputuloksen tulisi olla jotain ikuista ja merkityksellistä poistuvat - on lupa epäonnistua ja tutkia miten maali kankaalla luo muotoja. Ajattelin, että olisi ihana soveltaa tätä samaa heittäytymistä voimauttavan kirjoittamisen ja elämystuokion äärelle. Siksi syntyi Coffee & Diary – kahvia ja päiväkirjaa -hetki . Idea on sama kuin suosituissa maalausilloissa, mutta pensselit vaihtuvat kyniin. Tarjolla on suolaista ja makeaa hyvää, höyryävää kahvia ja teetä – kenties jossain vaiheessa valloitetaan näillä illoilla myös tunnelmallisia kahviloita. Jokainen osallistuja saa hetken aluksi parikymmensivuisen, käsin sidotun kirjasen. Haluan, että kirjoittaminen on elämyksellinen, fyysinen hetki, joka tapahtuu nimenomaan käsin. Kun kynä kulkee oman pienen kirjan sivuilla an...

  Kevätpäiväntasaus on hetki, jolloin päivä ja yö ovat yhtä pitkät. Valo ja pimeys ovat hetken täydellisessä tasapainossa. Se on pysähtymisen paikka – luonnon hengenveto ennen kevään todellista puhkeamista. Monissa vanhoissa perinteissä kevätpäiväntasaus on nähty uuden alun aikana. Talven raskaus alkaa väistyä, maa herää, ja valo voittaa vähitellen pimeyden. Samalla se muistuttaa myös miten elämä kulkee rytmissä – hiljaisuudesta kasvuun, levosta toimintaan. Kevätpäiväntasaus kutsuu katsomaan sekä ulos että sisään. Mitä vanhaa voi päästää pois? Mitä uutta haluaa kasvattaa? Se on muistutus siitä, että tasapaino ei ole pysyvä tila vaan jatkuvaa liikettä. Tänä vuonna juhlin Ostaraa ystävän kanssa Tammelassa, tutuksi tulleessa kansallispuistomaisemassa. Ennen nuotiopaikalle siirtymistä poikkesimme kuitenkin toisessa paikassa, jonka ystäväni oli löytänyt. Hän oli käynyt siellä aiemmin ja halusi näyttää sen minulle.  Metsä seisoi lähes liikkumattomana, ja se oli illan hämärässä hilja...

Kevät tuo mukanaan muutoksen. Sen huomaa ensin valossa, joka viipyy pidempään iltaisin, ja sitten maassa, joka alkaa hiljalleen vapautua talven otteesta. purot alkavat solista ja linnut aloittavat laulunsa. Kohta on hetki, jolloin puut ovat silmuilla. Luonto näyttää jälleen, miten elämä herää uudelleen. Mutta kevät muistuttaa myös, etteivät kaikki silmut puhkea. Luonnossa osa versoista kuivuu, osa jää odottamaan seuraavaa vuotta, osa katoaa ennen kuin ehtii kasvaa. Silti elämä jatkuu. Uutta syntyy, vaikka kaikki ei toteudu niin kuin ehkä odotamme. Se ei silti tarkoita, että mikään ei kasvaisi. Usein jokin muu, ehkä vielä näkymätön, alkaa hiljalleen vahvistua. Kevät onkin hyvää aikaa pysähtyä kuuntelemaan, mitä sisimmässä tapahtuu. Kevät ei pakota muuttumaan nopeasti. Se näyttää, että muutos tapahtuu vähitellen.  Ehkä tärkeintä on luottaa siihen, että se mikä on tarkoitettu kasvamaan, löytää aikansa.