Makaan vedessä vain kelluen, kuunnellen veden loisketta ja rannan ääniä. Yöttömät yöt, kesäyön rikkumaton hiljaisuus ja tyyni järvenpinta kietovat syleilyynsä. Erään uimareissun aikana havahduin rannan koivussa lempeään elämään: katseeni osui oksassa nököttävään räkättirastaiden pesään. Hetkeä myöhemmin pieni sammakko loikki kaikessa rauhassa tien yli. Sateen jälkeinen luonto tuntui vetävän henkeä – ja niin vedin minäkin. Kesäkuu oli melkoista aherrusta. Kun näyttely oli pystytetty ja illalla haahuilin veden äärellä. Siinä hetkessä tajusin, miten valtava voima on pysähtymisellä ja sillä, että todella näkee ympärilleen. Tämä kesäinen havahtuminen toi mieleeni kirjan kesän alusta. Kirjastossa, uutuuksien pöydällä Minna Martinin Luonnon hengitys – Kehollinen matka vuodenkiertoon, veti minua puoleensa. Kesäkuun keskellä en ehtin...
Keskikesän aurinkojuhla – Litha on jälleen käsillä. Tähän vuoden valoisimpaan hetkeen kietoutuu myös perinteinen juhannus. Lithan aikaan verho näkyvän ja näkymättömän maailman välillä on ohut kuin hämähäkinseitti. Luonto on pukeutunut kaikkein kauneimpaan asuunsa, ja nyt on täydellinen hetki pysähtyä ja antaa kesäöiden taian viedä mukanaan. Tänä vuonna keskikesän juhlaani kuuluivat kukkaset. Sidoin kesäkuun alussa spiraalikimpun ja itse juhannukseen kuului seppeleen punominen. Kukat kantavat mukanaan mukanaan auringon voimaa, kasvua ja iloa. Se muistuttaa meitä elämän syklistä ja yltäkylläisyydestä. Kun ilta alkaa hämärtää, pihan perällä pieni kasvihuone hehkuu pehmeää valoa ja kuistille sytytetty lyhty kutsuu hyviä henkiä luokseen ja pitää varjot loitolla. Puutarhan upeat pionit avasivat suuret kukkansa juhannuksena ja levittävät nyt hämärtyvään iltaan huumaavaa tuoksuaan. Pihapihlajan oksilla värilasilyhdyissä tuikehtii kesäöiden hiljaisuuden taika. Mustuneiden hirsien...