Siirry pääsisältöön

Talvi, joka opetti kuuntelemaan

                                                



Lumi lepää maassa vielä kuin pehmeä hengitys, ja valo viipyy hetken kauemmin ennen kuin hämärä kietoo päivän syliinsä. Ilmassa on hienoinen muutos - ei ole vielä kevät, mutta lupaus siitä. Tämä talvi on ollut hiljaisuuden talvi. Syvä ja kuunteleva. Sellainen, joka ei pakota, vaan kutsuu pysähtymään.

Olen huomannut, että kun ulkoinen maailma hidastuu, myös sisäinen maailma alkaa puhua selkeämmin. Ajatukset eivät enää kilpaile turhasta huomiosta, vaan asettuvat kuin linnut oksille: yksi kerrallaan. Niitä ei tarvitse ajaa pois eikä houkutella esiin. Riittää, että pysähdyn ja kuuntelen.

Aamupäivisin kokoonnumme voimauttavan kirjoittamisen ryhmässä. Minulle hitaat aamut ovat välttämättömiä. Siksi kirjoittaminen on loistava tapa aloittaa työpäivä. Se ei vaadi suorittamista, vaan läsnäoloa. Kun kynä liikkuu paperilla, talven pysähtynyt hiljaisuus jatkuu siinä hetkessä: sanojen hengityksessä. Kirjoittaminen on kuuntelemista mitä minussa juuri nyt herää ja liikkuu. 

Iltaisin laskeudumme äänimaljaryhmiin. Äänimaljojen värähtely tuntuu luissa ja ytimessä, syvällä. Ääni ei selitä mitään, eikä sen tarvitsekaan. Se avaa tilaa. Kirkas tähtitaivas loistaa usein salin vanhojen ikkunoiden takana. 

Talvi on tehnyt tehtäväänsä. Se on opettanut minulle levon arvoa. Sen, ettei kaiken tarvitse vielä versoa näkyviin. Siemen saa olla mullan alla, näkymättömissä, ja silti se tekee tärkeintä työtään. Olen opetellut olemaan keskeneräinen ilman tarvetta kiirehtiä seuraavaan vuodenaikaan.

Silti vähän jo kytee ajatus kesästä. Se ei ole pakenemisena talvesta, vaan jatkumo sille. Kun valo lopulta voimistuu ja maa sulaa, syvenee yhteys luontoon vielä tietoisemmin. Olen ilolla kesäkuussa ohjaamassa Luonnon lumo -luontoyhteyskurssia, jonka järjestää Helsingin seudun kesäyliopisto. Kurssilla pysähdytään luonnon äärelle, tehdään aistiharjoituksia ja annetaan ympäristön hiljaisuuden puhua.

Talvi jatkuu vielä. Ja niin jatkuu myös hiljainen muutos minussa. Ei näyttävästi, ei kiirehtien – vaan syvällä, kuunnellen. 

Ks. Luonnon lumo - luontoyhteyskurssi Helsingissä. https://uusi.kesayliopistopalvelut.fi/helsinginseutu/fi/course/22867/


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Akan Blogi

 Akan Blogissa käsitellään mielen ja kehon hyvinvointiin liittyviä aiheita. Luontoyhteys, ja vanhat kansanperinteet vilahtelevat aiheissa. Akka valmistaa pajassaan luonnon rasvoista saippuaa ja salvaa, sekä kerää luonnon yrttejä ja rohtoja pataansa. Pajassa valmistetaan myös kynttilöitä ja suitsukkeita. Akka on kiinnostunut kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista, hän opiskelee kehohoitoja ja tekee tällä hetkellä Acchess Consciousness hoidoista Acchess Bars ja Kehoprosessit hoitoja, sekä on Reikihoitaja. www.akanpaja.net

Vastuullisuus osana opintoja ja yrityksen arkea

Olen viime kuukausina pysähtynyt miettimään Ympäristökasvattajan opinnoissani, mitä kestävä kehitys tarkoittaa omassa työssäni yrittäjänä. Tarkastelin toimintaani syvemmällä tasolla, joten tein KETA-kartoituksen – eli kestävän kehityksen itsearvioinnin. KETA:n avulla kävin läpi yritykseni toimintaa ekologisesta, taloudellisesta ja sosiaalisesta näkökulmasta. Tavoitteena oli tunnistaa, missä asioissa toimin jo vastuullisesti ja mitä voisin vielä kehittää.  Ekologiset oivallukset Kartoitus vahvisti sen, että pienimuotoinen toiminta on itsessään melko ympäristöystävällistä. Jätteiden lajittelu ja kierrätys toimivat hyvin , ja paperin kulutus on vähentynyt digitalisaation myötä. Myös energiankäyttö on vähäistä. Tulevaisuudessa haluan kuitenkin kiinnittää enemmän huomiota hankintojen vastuullisuuteen – esimerkiksi siihen, mistä materiaalit tulevat ja kuka ne valmistaa. Taloudellinen tasapaino Taloudellinen kestävyys on pienyrittäjälle jatkuva oppimisen paikka. Pyrin suunnittelem...

Vuoden ensimmäinen tuli

  Akkojen vuosi alkoi pusikosta. Jo tieltä maisemia katsellessa tämän Akan suupielistä kuola valui, mutta Saaren kansanpuistossa vasta se olikin kokemusta, kuljimme ystävän kanssa kuin satumetsässä. Satavuotiset hirsitalot ja iäkkäät puut huokuivat historian tunnelmaa. Jää konsertoi vaikuttavalla vastaanotollaan. Muistan kuulleeni sen äänen viimeksi lapsena, Puulaveden jäätyessä. Tuolloin rannalla seisominen on pysäyttävä hetki – paras konsertti, jonka voi kuulla. Järven hauraalla jääpinnalla jääkukkien tanssi lumosi kauneudellaan. Rannan toisella puolella olin näkevinäni sipulikattoisen rakennuksen, joka toi satuun vivahduksen slaavilaista tunnelmaa. Rakennus kutsui tutkimaan itseään lähempää, mutta pysähdyin hetkeksi vain hengittämään talven kirpeää ilmaa, kuuntelemaan puiden havinaa ja uppoutumaan luonnon äänten konserttiin. Jonakin toisena hetkenä palaan paikkaan uudestaan. Vuoden ensimmäinen tuli syttyi räiskähdellen kasvavan kuun valossa. Sen lämpö liukui tikkuisten sormieni ...