Vuoden vaihteen jälkeen arki on puksuttanut uudella energialla eteenpäin. Vaikka nyt on sydäntalven aika, siemeniä on kylvetty lumen alle ja hetken ne vielä odottavat itämistään uudeksi kasvuksi. Joulutauolta palaavat Voimauttavan kirjoittamisen ryhmät saivat pohdittavakseen minkä kynnyksellä kukin tässä hetkessä on.
Tammikuu on ollut itse kullekkin hiljaista ja vielä hidassyntyistä tahtia ennen uuden kasvun puhkeamista, jolloin huomaa kaipaavansa lämpöä, valoa kasvaakseen - aikaa ja tilaa ajatusten kypsymiselle.
Olen erityisesti nauttinut valon paluusta ja talven kauneudesta. Valo ja hiljaiset hetket luonnossa tuntuvat antavan inspiraatiota, rauhaa ja mahdollisuuden kuunnella omaa sisäistä ääntään. Samalla tavalla kuin siemenet itävät hiljaisuudessa, ajatukset ja asiat valmistautuvat puhkeamaan.
Kirjoittamisen ryhmät tuovat tähän kokemukseen myös aivan omanlaisen ulottuvuuden. Kun yhdessä jaamme kokemuksiamme, siemenet saavat ympärilleen lämpimän, kannustavan ilmapiirin. Talvinen hiljaisuus antaa aikaa pysähtyä, havainnoida ja kuunnella omaa sisäistä maailmaa. Viipyessä kynän äärellä sisällämme olevat sanat alkavat hitaasti itää – niiden mukana syntyy uusia oivalluksia ja tarinoita. Jokainen kirjoitettu sana on kuin pieni verso, joka kurkottaa valoon ja kantaa mukanaan kokemusta ja voimaa. Ne valmistautuvat puhkeamaan sanoiksi omassa rytmissään.
Kirjoitusharjoitus:
Pysähdy ja tuo huomiosi tähän hetkeen:
Minkä kynnyksellä koet olevasi juuri nyt?
Siirrä huomio kehoosi.
Miltä kynnyksellä oleminen tuntuu kehossasi?
Kommentit
Lähetä kommentti