Siirry pääsisältöön

Keskikesän valon juhla


Keskikesän aurinkojuhla – Litha on jälleen käsillä. Tähän vuoden valoisimpaan hetkeen kietoutuu myös perinteinen juhannus. Lithan aikaan verho näkyvän ja näkymättömän maailman välillä on ohut kuin hämähäkinseitti. Luonto on pukeutunut kaikkein kauneimpaan asuunsa, ja nyt on täydellinen hetki pysähtyä ja antaa kesäöiden taian viedä mukanaan.




Tänä vuonna keskikesän juhlaani kuuluivat kukkaset. Sidoin kesäkuun alussa spiraalikimpun ja itse juhannukseen kuului seppeleen punominen. Kukat kantavat mukanaan mukanaan auringon voimaa, kasvua ja iloa. Se muistuttaa meitä elämän syklistä ja yltäkylläisyydestä. Kun ilta alkaa hämärtää, pihan perällä pieni kasvihuone hehkuu pehmeää valoa ja kuistille sytytetty lyhty kutsuu hyviä henkiä luokseen ja pitää varjot loitolla. Puutarhan upeat pionit avasivat suuret kukkansa juhannuksena ja levittävät nyt hämärtyvään iltaan huumaavaa tuoksuaan. Pihapihlajan oksilla värilasilyhdyissä tuikehtii kesäöiden hiljaisuuden taika. 



Mustuneiden hirsien suojassa asustaa saunan syvä, puhdistava rauha. Valmistelin saunaveden, johon heitin tuoreita koivunlehtiä likoamaan – tämä ikivanha hoitovesi antaa kiiltoa ja vahvistusta hiuksille, rauhoittaa päänahkaa ja tasapainottaa hiusten rasvoittumista. Eikä saunaan astuta ilman haltijoiden tervehtimistä; saunatonttu, paikan vanha suojelija, ansaitsee aina oman kiitoksensa. Sidoin tontulle oman, pienen ja tuoksuvan vihdan lauteille jätettäväksi.


Litha ja juhannus ovat ennustusten ja intuition kulta-aikaa. Levitin kortit tulevalle kesälle ja syksylle kuunnellakseni, mitä syvältä itsestäni nousevalla viisaudella on kerrottavanaan. Nostetut kortit puhuivat luonnon elementtien voimasta, muutoksesta ja vihdan parantavasta, uudistavasta energiasta.


Ennen kuin vetäydyin juhannusyönä yöpuulle – jos tässä maagisessa valossa nyt ylipäätään malttaa nukkua – kävin poimimassa perinteiset seitsemän erilaista kukkaa tyynyni alle.

Keskikesän mystiikka seurasi minua myös juhannuspäivänä, kun hiljaisilla korpiteillä matkatessani kohtasin lapinpöllön. Tuo metsän viisas, hiljainen viestintuoja on muistutus luonnon ikiaikaisesta viisaudesta.


Litha on valon juhla, mutta samalla se on lempeä muistutus siitä, että tästä hetkestä alkaen päivät alkavat taas pikkuhiljaa lyhentyä. Nyt nautin täysin siemauksin tästä hetkestä – yltäkylläisyydestä, lämmöstä ja siitä ainutlaatuisesta taikuudesta, jota luonto tarjoilee.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Akan Blogi

 Akan Blogissa käsitellään mielen ja kehon hyvinvointiin liittyviä aiheita. Luontoyhteys, ja vanhat kansanperinteet vilahtelevat aiheissa. Akka valmistaa pajassaan luonnon rasvoista saippuaa ja salvaa, sekä kerää luonnon yrttejä ja rohtoja pataansa. Pajassa valmistetaan myös kynttilöitä ja suitsukkeita. Akka on kiinnostunut kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista, hän opiskelee kehohoitoja ja tekee tällä hetkellä Acchess Consciousness hoidoista Acchess Bars ja Kehoprosessit hoitoja, sekä on Reikihoitaja. www.akanpaja.net

Vastuullisuus osana opintoja ja yrityksen arkea

Olen viime kuukausina pysähtynyt miettimään Ympäristökasvattajan opinnoissani, mitä kestävä kehitys tarkoittaa omassa työssäni yrittäjänä. Tarkastelin toimintaani syvemmällä tasolla, joten tein KETA-kartoituksen – eli kestävän kehityksen itsearvioinnin. KETA:n avulla kävin läpi yritykseni toimintaa ekologisesta, taloudellisesta ja sosiaalisesta näkökulmasta. Tavoitteena oli tunnistaa, missä asioissa toimin jo vastuullisesti ja mitä voisin vielä kehittää.  Ekologiset oivallukset Kartoitus vahvisti sen, että pienimuotoinen toiminta on itsessään melko ympäristöystävällistä. Jätteiden lajittelu ja kierrätys toimivat hyvin , ja paperin kulutus on vähentynyt digitalisaation myötä. Myös energiankäyttö on vähäistä. Tulevaisuudessa haluan kuitenkin kiinnittää enemmän huomiota hankintojen vastuullisuuteen – esimerkiksi siihen, mistä materiaalit tulevat ja kuka ne valmistaa. Taloudellinen tasapaino Taloudellinen kestävyys on pienyrittäjälle jatkuva oppimisen paikka. Pyrin suunnittelem...

Vuoden ensimmäinen tuli

  Akkojen vuosi alkoi pusikosta. Jo tieltä maisemia katsellessa tämän Akan suupielistä kuola valui, mutta Saaren kansanpuistossa vasta se olikin kokemusta, kuljimme ystävän kanssa kuin satumetsässä. Satavuotiset hirsitalot ja iäkkäät puut huokuivat historian tunnelmaa. Jää konsertoi vaikuttavalla vastaanotollaan. Muistan kuulleeni sen äänen viimeksi lapsena, Puulaveden jäätyessä. Tuolloin rannalla seisominen on pysäyttävä hetki – paras konsertti, jonka voi kuulla. Järven hauraalla jääpinnalla jääkukkien tanssi lumosi kauneudellaan. Rannan toisella puolella olin näkevinäni sipulikattoisen rakennuksen, joka toi satuun vivahduksen slaavilaista tunnelmaa. Rakennus kutsui tutkimaan itseään lähempää, mutta pysähdyin hetkeksi vain hengittämään talven kirpeää ilmaa, kuuntelemaan puiden havinaa ja uppoutumaan luonnon äänten konserttiin. Jonakin toisena hetkenä palaan paikkaan uudestaan. Vuoden ensimmäinen tuli syttyi räiskähdellen kasvavan kuun valossa. Sen lämpö liukui tikkuisten sormieni ...