Rytmin rikkaus

Toukokuu on suorastaan karannut käsistä, niin kiivaalla tahdilla kevättalvi on taittunut räjähtävän kasvun vehreydeksi. Tämä voimakas siirtymä kuvastaa myös sitä, mitä itsessäni parhaillaan tapahtuu: tarve raivata tilaa uudelle ja luoda. 

Kuten luonto valmistelee kesää, olen itsekin antanut tilaa kasvulle. Visual Designer - opinnot ovat olleet jo tovin hyvässä vauhdissa ja maailma näyttäytyy taas uudesta näkökulmasta – täynnä uusia mahdollisuuksia, joista punoa verkkoa. Toukokuun muistuttaakin, että kasvu tapahtuu silloin, kun olosuhteet ovat oikeat.

Olen valmistellut maaperää jollekin uudelle ja merkitykselliselle. En vielä tiedä tarkalleen, mihin muotoon tuleva kesä kukoistuksensa pukee, mutta suunta on selvä: kohti uusia oppimisen askeleita. Samalla kun raivaan tilaa uudelle, en vain odota muutosta, vaan luon sitä itse. 

Talven hitaus ja pimeys on karisteltu lopullisesti pois, ja kevään valo sekä lämpö saavat mielen virkeäksi. Tämä kasvu ja valo liittyy myös yhteen porttipäivistä eli Beltaneen, jota juhlitaan toukokuun alussa. Se perinteisesti merkitsee kesän kynnystä ja on elämänvoiman ja luovuuden juhla, jolloin talven aikana kerätty energia roihahtaa näkyväksi liekiksi. 

Menneestä talvesta olen ollut erittäin kiitollinen ohjatessani Voimauttavan kirjoittamisen ryhmiä. Mikä onkaan ollut ihanampaa kuin aloittaa aamunsa hämäränhyssyssä, antaen kynän ja muistikirjan avata väylänä ajatuksille. Nuo ovat olleet siemeniä, jotka ovat nyt kesän kynnyksellä ovat räjähtäneet kasvuun. 

Usein olen mieltänyt itseni enemmän syys- ja talvi-ihmiseksi. Syksyn hämärässä tuntuu hyvältä hiljentää rytmiä ja kääriytyä talven pehmeään peittoon – haluaisin talviunien ajan olevan pitkä. Kevään valo ja vireys tuntuvat silloin väsyttäviltä, mutta pitkän talven selän taittuessa huomaankin Beltanen aikaan, miten uuden kasvun voima ryöstäytyy valloilleen. Luonto on täynnä lupausta, ja pidentyneet päivät kutsuvat tekemisen pariin – luomaan ja kukoistamaan.

Rytmien vaihtelu on todellinen rikkaus elämässä. Ja jotta luovuus ei jäisi ajatusten tasolle, olen ottanut avukseni selkeän rakenteen: viikkojärjestyksen. Kyse ei suinkaan ole rajoitteesta, vaan ikään kuin raamista, jonka sisällä voi antaa uusien ideoiden kasvaa ja tekemiselle tilaa. Kun arjen rytmi on hallinnassa, jää tilaa sille tärkeimmälle – luovalle työlle ja uusille oivalluksille. 

Olen huomannut, että talviaikana tarvitsen toisenlaista viikkojärjestystä kuin kesällä; järjestystä seuraa selkeä syklisyys. Siinä missä talven raamit tukivat hiljentymistä ja sisäänpäin kääntymistä, kesän järjestys antaa rakenteen räjähdysmäiselle kasvulle ja energialle. Luonto ja luovuus kulkevat käsi kädessä omaa rytmiään noudattaen.

Beltanea juhliessani nostin Meri Morin Pohjolan voimakortit -pakasta kortit, jotka nostivat pintaan juuri sen, joita kohti olen kurkottamassa: