Kesäpolku

Makaan vedessä vain kelluen, kuunnellen veden loisketta ja rannan ääniä. Yöttömät yöt, kesäyön rikkumaton hiljaisuus ja tyyni järvenpinta kietovat syleilyynsä. Erään uimareissun aikana havahduin rannan koivussa lempeään elämään: katseeni osui oksassa nököttävään räkättirastaiden pesään. Hetkeä myöhemmin pieni sammakko loikki kaikessa rauhassa tien yli.

Sateen jälkeinen luonto tuntui vetävän henkeä – ja niin vedin minäkin. Kesäkuu oli melkoista aherrusta. Kun näyttely oli pystytetty ja illalla haahuilin veden äärellä. Siinä hetkessä tajusin, miten valtava voima on pysähtymisellä ja sillä, että todella näkee ympärilleen.

Tämä kesäinen havahtuminen toi mieleeni kirjan kesän alusta. Kirjastossa, uutuuksien pöydällä Minna Martinin Luonnon hengitys – Kehollinen matka vuodenkiertoon, veti minua puoleensa. 

                                         

Kesäkuun keskellä en ehtinyt kirjaan vielä sen syvällisemmin perehtyä. Nyt lomalla, kun aikataulut ovat hiljentyneet ja kesäpolku on kauneimmillaan, aion käpertyä luonnon helmaan kirjan kanssa. 

Tämä kesäinen lepo ja Minna Martinin kirjan teemat kantavat hedelmää myös tulevassa. Sillä ensi lukuvuonna – syksystä kevääseen – tulen vetämään vuodenkiertoon sijoittuvaa hyvinvointi- ja luovuuskurssia sekä Hausjärven että Itä-Hämeen opistossa.

Polkukurssit ovat lempeä pysähdys joka  kunnioittaa jokaisen vuodenajan omaa rytmiä ja siirtymävaiheiden täyttämän ajan uniikkia tunnelmaa.

 

Mutta ennen kuin syksyn värit ja opiston kurssit alkavat, on aika nauttia tästä hetkestä. Kerätä kokemuksia ja lepoa. Juuri nyt minä kuljen kesäpolkua, kuuntelen järven liplatusta ja annan sateen jälkeisen ilman täyttää keuhkoni. Pysähtyä ihmeiden äärelle.