Lumi lepää maassa vielä kuin pehmeä hengitys, ja valo viipyy hetken kauemmin ennen kuin hämärä kietoo päivän syliinsä. Ilmassa on hienoinen muutos - ei ole vielä kevät, mutta lupaus siitä. Tämä talvi on ollut hiljaisuuden talvi. Syvä ja kuunteleva. Sellainen, joka ei pakota, vaan kutsuu pysähtymään. Olen huomannut, että kun ulkoinen maailma hidastuu, myös sisäinen maailma alkaa puhua selkeämmin. Ajatukset eivät enää kilpaile turhasta huomiosta, vaan asettuvat kuin linnut oksille: yksi kerrallaan. Niitä ei tarvitse ajaa pois eikä houkutella esiin. Riittää, että pysähdyn ja kuuntelen. Aamupäivisin kokoonnumme voimauttavan kirjoittamisen ryhmässä. Minulle hitaat aamut ovat välttämättömiä. Siksi kirjoittaminen on loistava tapa aloittaa työpäivä. Se ei vaadi suorittamista, vaan läsnäoloa. Kun kynä liikkuu paperilla, talv...

                                               Tammikuun pakkaset alkavat taittua ja helmikuun ensimmäiset päivät koittavat. Elämme hetkeä talven ja kevään taitteessa – elämä alkaa sykkiä maan sisällä, vaikka lumi peittää vielä kaiken pinnalta. Akka on levännyt talviuntaan, mutta nyt talven hiljaisuus on tehnyt tehtävänsä: mieli on puhdistunut, sydän keventynyt, ja sisäinen tuli alkaa hiljalleen syttyä uudelleen. On aika tunnustella luonnon ensimmäisiä viestejä ja antaa energian virrata vapaasti – niin kehoon kuin mieleenkin. Kevään ensi säteet kantavat mukanaan lupauksen uudesta alusta. Akka tietää, että vaikka talvi vielä hiipii nurkissa, sisällä kytee lämpö, joka riittää sytyttämään uuden vuoden toiveet ja unelmat. Malttamattomuus on jo vallannut mielen.                   Silti tämä on hetki pysähtyä ja tunnustella. He...

                                                              Vuoden vaihteen jälkeen arki on puksuttanut uudella energialla eteenpäin.  Vaikka nyt on sydäntalven aika, siemeniä on kylvetty lumen alle ja hetken ne vielä odottavat itämistään uudeksi  kasvuksi. Joulutauolta palaavat Voimauttavan kirjoittamisen ryhmät saivat pohdittavakseen minkä kynnyksellä kukin tässä hetkessä on.   Tammikuu on ollut itse kullekkin  hiljaista ja vielä hidassyntyistä tahtia ennen uuden kasvun puhkeamista, jolloin huomaa kaipaavansa lämpöä, valoa kasvaakseen -  aikaa ja tilaa ajatusten kypsymiselle.   Olen erityisesti nauttinut valon paluusta ja talven kauneudesta. Valo ja h iljaiset hetket luonnossa tuntuvat antavan inspiraatiota, rauhaa ja mahdollisuuden kuunnella omaa sisäistä ääntään. Samalla tavalla kuin siemenet i...

  Akkojen vuosi alkoi pusikosta. Jo tieltä maisemia katsellessa tämän Akan suupielistä kuola valui, mutta Saaren kansanpuistossa vasta se olikin kokemusta, kuljimme ystävän kanssa kuin satumetsässä. Satavuotiset hirsitalot ja iäkkäät puut huokuivat historian tunnelmaa. Jää konsertoi vaikuttavalla vastaanotollaan. Muistan kuulleeni sen äänen viimeksi lapsena, Puulaveden jäätyessä. Tuolloin rannalla seisominen on pysäyttävä hetki – paras konsertti, jonka voi kuulla. Järven hauraalla jääpinnalla jääkukkien tanssi lumosi kauneudellaan. Rannan toisella puolella olin näkevinäni sipulikattoisen rakennuksen, joka toi satuun vivahduksen slaavilaista tunnelmaa. Rakennus kutsui tutkimaan itseään lähempää, mutta pysähdyin hetkeksi vain hengittämään talven kirpeää ilmaa, kuuntelemaan puiden havinaa ja uppoutumaan luonnon äänten konserttiin. Jonakin toisena hetkenä palaan paikkaan uudestaan. Vuoden ensimmäinen tuli syttyi räiskähdellen kasvavan kuun valossa. Sen lämpö liukui tikkuisten sormieni ...

  Talvipäivänseisaus on hetki, jolloin laskeudun vuodenkierron pimeimpään aikaan ja omaan sisäiseen maisemaani - talviuneeni. Tämä aika kutsuu pysähtymään, kuuntelemaan ja antamaan tilaa sille, mikä on hiljaista ja merkityksellistä. Viime viikot ovat kuljettaneet minua syvyyspsykologian äärelle monella tasolla: Itkuvirsikurssilla Rosenterapeuteille ja opiskelijoille. Kurssipaikan vinot, syviksi uurtuneet portaat ja narahtavat lattiat tuntuivat kantavan mukanaan sukupolvien muistoa – kuin ne olisivat jo itsessään johdattaneet laskeutumisen matkalle, jota olimme tekemässä.  Tätä polkua syvensi Nina Pyykkösen kurssi Jungin ekopsykologiasta. Ekopsykologia muistuttaa siitä, ettei ihmisen sisäinen maailma ole erillinen luonnosta. Psyyke ja ympäristö hengittävät samaa rytmiä, ja luontosuhteemme heijastuu suoraan siihen, miten voimme - yksilöinä ja yhteisöinä. Ekopsyologian äärelle pysähdyin vielä toistamiseenkin joulukuun puolessavälissä.             ...

Olen viime kuukausina pysähtynyt miettimään Ympäristökasvattajan opinnoissani, mitä kestävä kehitys tarkoittaa omassa työssäni yrittäjänä. Tarkastelin toimintaani syvemmällä tasolla, joten tein KETA-kartoituksen – eli kestävän kehityksen itsearvioinnin. KETA:n avulla kävin läpi yritykseni toimintaa ekologisesta, taloudellisesta ja sosiaalisesta näkökulmasta. Tavoitteena oli tunnistaa, missä asioissa toimin jo vastuullisesti ja mitä voisin vielä kehittää.  Ekologiset oivallukset Kartoitus vahvisti sen, että pienimuotoinen toiminta on itsessään melko ympäristöystävällistä. Jätteiden lajittelu ja kierrätys toimivat hyvin , ja paperin kulutus on vähentynyt digitalisaation myötä. Myös energiankäyttö on vähäistä. Tulevaisuudessa haluan kuitenkin kiinnittää enemmän huomiota hankintojen vastuullisuuteen – esimerkiksi siihen, mistä materiaalit tulevat ja kuka ne valmistaa. Taloudellinen tasapaino Taloudellinen kestävyys on pienyrittäjälle jatkuva oppimisen paikka. Pyrin suunnittelem...