Tammikuun pakkaset alkavat taittua ja helmikuun ensimmäiset päivät koittavat. Elämme hetkeä talven ja kevään taitteessa – elämä alkaa sykkiä maan sisällä, vaikka lumi peittää vielä kaiken pinnalta. Akka on levännyt talviuntaan, mutta nyt talven hiljaisuus on tehnyt tehtävänsä: mieli on puhdistunut, sydän keventynyt, ja sisäinen tuli alkaa hiljalleen syttyä uudelleen. On aika tunnustella luonnon ensimmäisiä viestejä ja antaa energian virrata vapaasti – niin kehoon kuin mieleenkin. Kevään ensi säteet kantavat mukanaan lupauksen uudesta alusta. Akka tietää, että vaikka talvi vielä hiipii nurkissa, sisällä kytee lämpö, joka riittää sytyttämään uuden vuoden toiveet ja unelmat. Malttamattomuus on jo vallannut mielen.                   Silti tämä on hetki pysähtyä ja tunnustella. He...

                                                              Vuoden vaihteen jälkeen arki on puksuttanut uudella energialla eteenpäin.  Vaikka nyt on sydäntalven aika, siemeniä on kylvetty lumen alle ja hetken ne vielä odottavat itämistään uudeksi  kasvuksi. Joulutauolta palaavat Voimauttavan kirjoittamisen ryhmät saivat pohdittavakseen minkä kynnyksellä kukin tässä hetkessä on.   Tammikuu on ollut itse kullekkin  hiljaista ja vielä hidassyntyistä tahtia ennen uuden kasvun puhkeamista, jolloin huomaa kaipaavansa lämpöä, valoa kasvaakseen -  aikaa ja tilaa ajatusten kypsymiselle.   Olen erityisesti nauttinut valon paluusta ja talven kauneudesta. Valo ja h iljaiset hetket luonnossa tuntuvat antavan inspiraatiota, rauhaa ja mahdollisuuden kuunnella omaa sisäistä ääntään. Samalla tavalla kuin siemenet i...

  Akkojen vuosi alkoi pusikosta. Jo tieltä maisemia katsellessa tämän Akan suupielistä kuola valui, mutta Saaren kansanpuistossa vasta se olikin kokemusta, kuljimme ystävän kanssa kuin satumetsässä. Satavuotiset hirsitalot ja iäkkäät puut huokuivat historian tunnelmaa. Jää konsertoi vaikuttavalla vastaanotollaan. Muistan kuulleeni sen äänen viimeksi lapsena, Puulaveden jäätyessä. Tuolloin rannalla seisominen on pysäyttävä hetki – paras konsertti, jonka voi kuulla. Järven hauraalla jääpinnalla jääkukkien tanssi lumosi kauneudellaan. Rannan toisella puolella olin näkevinäni sipulikattoisen rakennuksen, joka toi satuun vivahduksen slaavilaista tunnelmaa. Rakennus kutsui tutkimaan itseään lähempää, mutta pysähdyin hetkeksi vain hengittämään talven kirpeää ilmaa, kuuntelemaan puiden havinaa ja uppoutumaan luonnon äänten konserttiin. Jonakin toisena hetkenä palaan paikkaan uudestaan. Vuoden ensimmäinen tuli syttyi räiskähdellen kasvavan kuun valossa. Sen lämpö liukui tikkuisten sormieni ...