Talvipäivänseisaus on hetki, jolloin laskeudun vuodenkierron pimeimpään aikaan ja omaan sisäiseen maisemaani - talviuneeni. Tämä aika kutsuu pysähtymään, kuuntelemaan ja antamaan tilaa sille, mikä on hiljaista ja merkityksellistä. Viime viikot ovat kuljettaneet minua syvyyspsykologian äärelle monella tasolla: Itkuvirsikurssilla Rosenterapeuteille ja opiskelijoille. Kurssipaikan vinot, syviksi uurtuneet portaat ja narahtavat lattiat tuntuivat kantavan mukanaan sukupolvien muistoa – kuin ne olisivat jo itsessään johdattaneet laskeutumisen matkalle, jota olimme tekemässä.  Tätä polkua syvensi Nina Pyykkösen kurssi Jungin ekopsykologiasta. Ekopsykologia muistuttaa siitä, ettei ihmisen sisäinen maailma ole erillinen luonnosta. Psyyke ja ympäristö hengittävät samaa rytmiä, ja luontosuhteemme heijastuu suoraan siihen, miten voimme - yksilöinä ja yhteisöinä. Ekopsyologian äärelle pysähdyin vielä toistamiseenkin joulukuun puolessavälissä.             ...